Danny, 2 vuotta 25.9.2012

Tänään perheen Prinssi pääsee miehen ikään eli 2-vuotta plakkarissa 25.9.2012. Juhlan kunniaksi ruokakuppiin eksyi muutama herkkupala ja leikittiin päänjumppausleikkejä sankarin kanssa. Päivän kohokohta oli siis Dannyn mielestä leikkiminen ja vieraat (Alma) keskittyivät syömiseen. Dannynkin miehistymisen kunniaksi kuvakavalkaadia vauvasta mieheksi...

25.9.2010 syntynyt BlackCurrant's kenneliin

Seisomisharjoittelua jo vauvana

Tarinankertojan palvontaa

Almaakin pitää rakastaa

Tottismiehenä

PrinssiPetuniana

Lapsen kaverina

Näyttelykoirana

Koko 9 pentueen katraalle Onnea, toivottelee maalaispoika 

Chocolate Chip Cookies

Tämä on pakko jakaa koirablogiinkin. Maailman paras suklaapikkuleipäresepti. Annos on iso, mutta takuuvarmasti uppoaa. Voi toki tehdä pienempänäkin. Suklaa ehdottomasti oltava Brunberg, muut eivät maistu tässä reseptissä niin hyvälle. Resepti saatu Johannalta, tuttu työmaalta, toivottavasti ei pahastu vaikka jaetaankin hyvää kaikille muillekkin. Tämä kannattaa kokeilla.

Selkeästi hyvä päivä

Ensimmäinen tunti toko, jatko2 takana, tuttu ope ja treenikaveritkin yhtä lukuunottamatta. Helppo aloittaa, kun koiratkin keskenään jo tuttuja. Parin viikon tauko tahtoi vaan näkyä vähän kaikilla innokuutena/levottomuutena taas eka tunnilla.

Harjoiteltiin seuraamista, paikallamakuuta, luoksepäästävyyttä, luoksetuloa ja seisomista. Omatoimisesti tein lisäksi muutamia tokohyppyjä, maahan-istu-maahan variaatioilla komentosarjaa, katsekontaktia ja peruuttamista.

Ja nyt on pakko hypettää -Danny jaksoi paikallamakuuta liikkumatta 2 min (se oli kohtuututtua ennestään), mutta pysyi myös maassa, vaikka metrin päästä vierestä koira vapautettiin vapaa-käskyllä ja lelupalkkauksella (Dannylle pahin paikka). Mussu oli niii--iin paras siinä <3

Muita highlighteja oli peruuttamisen kautta seis-käskyn onnistumiset. Ei tarjonnut istumista eikä maahanmenoa. Muutamia hyviä pätkiä myöskin seuraamisessa. Selkeästi hyvä päivä!

Koirat kaupassa

Koirat eivät ole vielä nykyäänkään kovin tuttu näky monessa kaupassa. Täällä meidän perällä, ne ainakin toivotetaan tervetulleeksi niiden ikiomaan liikkeeseen, Mustiin ja Mirriin. Nyt perjantain kunniaksi, syyskuun alennusmyyntien ja juhlistamaan koirien syntymäpäiviä, Alman mennyttä ja Dannyn tulevaa menimme katsastamaan liikkeen koirien kera. Tarkoituksena oli taas haastaa Almaa uudessa paikassa ja etsiä sopivia uusia kaulapantoja molemmille, mahdollisesti myös uusien talvitakkien etsintä on käynnissä.

Tervetuloa Mustiin ja Mirriin

Liikkeessä oli onneksi kohtuu rauhallinen aika aamupäivästä, ainoastaan muutamia ihmisasiakkaita meidän lisäksi. Kahden myyjän avustamana selvitimme, että alennuspuvut eivät mahdu Dannylle. (Almalla olikin jo sopiva kotona talveksi). Pantoja ei löytynyt myöskään tarjouksesta Dannylle. Täytyy myöntää, että olen tarkka yhteensopivista väreistä ja tiedän tarkalleen millaisia pantoja ja naruja koirilleni haluan. Kaikki ylimääräinen blingbling ja värikkäät on minusta rumia. Pidän yksinkertaisesta tyylikkäästä nahasta, mielummin ruskeasta kuin mustasta ja metalliosien pitäisi olla kultaiset/pronssiset.

Kaupassa pitää käyttäytyä, vaikka on muita asiakkaita ->ei ihan onnistunut koko ajan ;)

 Varattuna meillä olikin noutokapula huomisia tokotreenejä silmällä pitäen. Hintaa siis 9,90 ja se sopi ainakin meidän koirien suuhun. Emme ole vielä metallisessa menossa ja saa nähdä menemmekö harjoituksissa sinne asti vai riittääkö meidän treeneissä puinen kapula. Danny siis sai noutokapulan ja joutui kokeilemaan pukuja ja pantoja turhan takia.

                                                                         

http://www.mustijamirri.fi/tuote/berra-ohjatunnoudonkapula-/024276/

Kissapuolen tarjonnassa selkeästi jotain mielenkiintoista

 Kutakuinkin koirat käyttäytyivät kohtuu rauhallisesti, varsinkin Danny nukkui välillä liikkeessä. Almakin malttoi hetken istua ja seisoakin paikoillaan, hieman häsellystä, mutta ihan tyytyväinen olen koirien käytökseen. Kumpikaan ei pissannut liikkeeseen, ei vierastanut ihmisiä, tilannetta eikä koekaniinina oloa.

Alma ja uusi hieno panta+naru

 Ja nyt itse asiaan, Almalle löysin aivan upean pannan ja narun, yhteishintakaan tälle paketille ei tullut kuin reilu 30 euroo. Mahtavan ruskea sävy, metalliosat eivät ole kuin hopeiset, mutta ovat kuitenkin samaa sävyä narussa ja pannassa. Ja katsokaa kuinka hyvin ne sopiikaan Almalle. Heti piti testata ne lenkillä.

Kyllä kelpaa kylillä juoksuttaa taas

Reissun saldona koirat kävivät uudessa tilanteessa pitkästä aikaa, Almalla on upea uusi panta ja naru ja Dannyllä uusi noutokapula. Alennuksien jälkeen (käytin myös yhden 5euron arvoisen lahjakortin, mätsäreistä hankitun) rahaa jäi maksettavaksi 39 euroo. 

Koiran valokuvaaminen näyttelyasennossa

Päänäyttelyn voittajan kuva pitäisi olla seuraavan Ruttunaaman kannessa ja sehän on siis meidän Danny. Itse päänäyttelyssä räpsittiin kuvia muisti täyteen, mutta kuva EI ollut pystysuunnassa, EIVÄT olleet alkuperäiskokoisia, EI ollut pelkkä koira, vaan myös minä makkaroineen kuvassa. Siispä sunnuntaina kasvattajan kanssa vietettiin päivää kamera kourassa meidän pihassa. Tässä "hylätyt kuvat" kansikuvapojasta. Kansikuvaa saatte odotella Ruttunaaman ilmestymiseen saakka :)

Kuvaaminen aika aloittelijoille on yllättävän vaikeaa, vaikka kuvia on räpsitty melkein satoja, aina jokaisessa on jotain vikaa. Tausta on huono, jalat väärässä asennossa, koira liikahtaa, katsoo väärään suuntaan, pää liian ylhäällä/alhaalla, suu auki, jne.. Jokatapauksessa sunnuntaina oli onneksi hyvä ilma, hyvää seuraa ja hikistä puuhaa oli Tarinankertojalle myös tiedossa, kun asetteli koiraa asentoon eri paikoissa.

Suu auki, ei kiva

Suu edelleen auki, ja toinen etujalkakin huonosti

Etujalat huonosti

Katse väärään suuntaan ja tarinankertojan käsi päässyt myös kuvaan

Pää liian alhaalla ja luihu ilme

Valo jotenkin huono

Tällä samalla periaatteella täytettiin kameraa, jokaisessa jotain pientä vikaa. Julkaisukelpoinenkin kuva läpäisi meidän kriteerit ja luultavasti myös toimituksen kriteerit. Nyt uutta Ruttunaama-lehteä odottamaan. Niin ja sinne saattaa tulla pikkujuttu meidän matkasta näyttelyyn. Huippua!

Citykoirat turistina

Syksy alkoi ja sen myötä harrastukset, siispä ainainen kalentereiden rukkaaminen on menossa. Yleensä käy niin, että kuskausvuorron ollessa tarinankertojalla, täytyy yhdistää koiran ulkoilutus Taaperon harrastuksiin. Siispä viime päivinä maalaiskoiria on voinut bongata n. 30 km päässä taloltamme ja kutsuttakoon heitä tällä kertaa Citykoiriksi.

Alma Raksilan puistossa

Danny Oys:n lähistöllä olevan jalkapallokentän luona

Alma uimahallin viereisessä puistossa

Hälytysajoneuvojen ihmettelyä

Syysmannekiini uimahallin kupeessa

Mahtavia syksyisiä kelejä

Lenkkeilijöitä katsomassa

Ouluhallilla

Tällä reissulla ihasteltiin myös Ouluhallin pihalla olevia Hifimessuja, tai jotain sinne päin

Tavallaan tämä yhdistäminen on mahtavaa, koirat sosialistuu, kun keskellä kaupunkia on hirvittävästi toimintaa. Alman kanssa katsottiin tosiaan kerran renkaan polttamista ja stereoitten huudattamista. Yleensä hieman rauhaton Alma oli yllättävän rauhallinen. Jos aika riittää (yleensä ei) otan matkaan vain toisen koiran ja pystyn samalla harjoittelemaan pieniä tehtäviä. Varsinkin Almalle tämä lenkkeily tekee terää jännityksen vuoksi. Eli Almaa jännittää kaikki uusi ja rauhaton toiminta.

Tänään kierrettiin hautausmaan kuvetta. Harmi, kun sinne ei saa mennä koirien kanssa. Olisi ollut mukava bongata julkkisten hautoja ajan kuluksi. Jamppa Tuominen, Andy McCoyn sukulainen, ruusuhauta, jne..jospa pääsisi joskus ilman koiria käymään siellä..

Muistosanat/värssyt lemmikille/koiralle

Olgan kuolinpäivänä sytytämme kynttilän koiriemme haudalla, muistelemme Olgaa, syntymättömiä pentuja, sekarotuista Aatua. Muita tärkeitä ja tassunjälkensä sydämiin jättäneitä on myös muistoissa muitakin, vaikkeivat pihallamme olekaan -Oskari, Osku, Raiku, Nislak, Nalle, Jerri, Jurri. Lukijoilta toivoisin kommenttiosaan hyviä värssyjä niin olisvat kivasti täällä kaikki samassa paikassa. Oma kokoelma on kerääntynyt vuosien varrella, lainattu ihmispuolelta, löydetty netistä, kirjoista, korteista, jne..Ohessa linkki ihanaan sateenkaarisillanlauluun..http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html

Olga, kuvannut Marina Evetskaya, Kennel Buldenezh

Aamulla ensimmäinen hento kuiskaus syksystä, on rakkaan ystävän aika poistua. Auringonpaiste sulatti päivän ja raikas tuulenhenkäys toi muiston, jossa tuntui tutun turkin pehmeys käsissäni
♥♥♥♥♥♥♥♥♥

tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Vaikeni hiljaa ääni tassujen
ei juokse Roope vastaasi enää haukkuen
Nyt on aika kauniiden muistojen
vaali niitä
ja säilytä rakastaen

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Suru kun kalvaa ja ikävä on
sä muista
sun ystäväsi nyt hyvä olla on.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Viimeiseen hetkeen asti annoit,
mun sua sylissäni pidellä.
Tuskan keskellä vielä leikkiä jaksoit,
silmin luottavaisin hymyillä.
Liian äkkiä katkesi elämä
tuon pienen rohkean tytön.
Ja nyt tiedän, et koirien taivaassa,
on mulla oma enkeli nimeltä ____.
Lepää rauhassa.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Eilen illalla naurettiin,
yhdessä vielä niin leikittiin
Viereeni tulit myös nukkumaan,
poskeani hellästi suukottamaan
Koskaan ei arvata oinut vois,
että yö seuraava viimeinen ois
Nyt vain muistot rakkaat mulle jäi
Sinua kovasti kaipaan, ystäväin

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on..

♥♥♥♥♥♥♥♥

Olet poissa ja lennät lailla tuulen.
Et enään palaa, kyllä sen tiedän.
Silti sydäntäni kivisti, kun tuo päivä koitti.
Älä sure, älä itke.
Minä en unohda, olet sydämmessäni aina.
Rakastin sinua aina, rakastan edelleen.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Olet nyt reunalla pilven,
poissa kivusta, elämää täynnä

Kuljemme kuin kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Sitä emme tavoita katsellen
ja tunnemme surua syvää.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa pientä koiranpoikasta.
Rakas koira valolta silmänsä sulkee, tietämättään kohti taivasta kulkee.

♥♥♥♥♥♥♥♥

Hautakummun alla nukkuu syvää unta,

ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.

Sydän pieni sammui kesken leikin,

minne lienee enkeli veikin.

Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina,

elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Kerran on kuoltava parhaidenkin,
ystävän syliin tai kesken lenkin.
Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä,

pelättiin teltassa ukkossäitä.
Ikää kai kertyi molemmille,
ei piitattu siitä, me naurettiin sille.
Yhdessä vuosia yksitoista.
Kuluivat hetkessä. Uskotko moista?
Kevät herää, sulaa maa.

Vain mummokoiraa nukuttaa.
Tuttuun pihaan sä päätit retken.
Olisit vielä viipynyt hetken.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa
menettää.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Lähdit kun aamu valkeni,
kesän kynnyksellä.
Päästänyt en olisi rakkaintani,
en saanut hyvästellä.
Jos ajan saisin takaisin
sen meidän yhteisen retken.
Mitä siitä muuttaisin?
Vain sen viimeisen hetken.
Olisin tahtonut olla vierelläsi,
hellästi sylissä pitää.
Kulkea tukien kanssasi,
antaa voimia lisää.
Lähdithän rauhassa unessa,
luokse muiden rakkaiden,
lähdithän kivutta tuskatta,
luo jo meitä ennen menneiden.
Tule uniini, päivieni ajatuksiin
jää sydämeeni asumaan.
Kaipaan sinua kaipaan niin,
tule meitä tänne katsomaan.
Kun tulet älä pelästy
kyyneleeni kaipuuta, rakkautta vain
kohtaan rakkainta joka iäksi on lähtenyt,
vain lainaksi sinut sain.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist` en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi kopin pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni koira uneen vaipuu.
On päivän leikit jäänet taa,
ne onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Tassunjälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin,
merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen,  kurajaloin, karvoin.
Jätit tassunjälkiä sydämeeni.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Älä seiso haudallani itkien. En ole siellä.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantin hohde lumessa. Olen aurinko,
joka kuultaa viljaa, syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamuun hiljaisimpaan, olen ylitsesi
maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallani itkien, en ole siellä, kuollut en.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Harmaa pää vaipui käsivarsilleni, silmät raukeat
taisivat tähytä jo muille rannoille.
Vielä viiksi värähti, vahva sydän.
"Vielä vähän lisää lääkettä." sanoi lääkäri.
Hän herttainen oli, rauhallinen. Odotimme...
Liekki sammui vanhuksen. Peittelin, maan syliin
laskin kyynelin ja suudelmin matkaan lähetin.
Tuli aurinko kurkistamaan harmauden keskeltä.
Tiesin, hän perillä oli. Kello raksuttaa aikaa tyhjää,
tyhjää aikaa, minun ikävääni.
Ystäväni on poissa, puolet minusta!

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Muistot lempeät minussa elää,
sisälläni kaipaus lepää.
Muistan sinut suloisena, tärkeänä,
rakkaana lemmikkinä järkevänä.
Maille kaukaisille lähdit,
elämän taaksesi jätit.
Täällä on yksi, joka sinua ajattelee,
yhteisiä hatkiämme lämmöllä muistelee.
Nyt olet poissa, ja kuljet polkua toista.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Niin kovasti koskettaa luopuminen,
se käy kipeää.
Enää ei ole ystävä lähellä.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takin vuoret,
kaikki ne revityt lelut, puun kuoret...
Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita, Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen
Silitän kerran, itken kesäsateen verran
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Kun suru ja kaipaus on liian suuri
ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli.
Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa,
minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa.
Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee
Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö
Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat
Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.
(Johanna Niskanen 2000)

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html 

Eläimen muistolaulu

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso hauallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.

♥♥♥♥♥♥♥♥

Jäi valjaat, riimu tallinseinään ne sinusta muistuttaa,
niin monta kaunista hetkeä, viel mieltä liikuttaa.
Vaan kaikella on tarkoitus, jäi meille muistot hyvät,
tyhjä talli vain odottaa, ja ajatukset lämpimät syvät.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Ei sua minusta voi erottaa,
jäät osaksi mieleni maisemaa.
Kiitos kun olit totta hetken,
nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni loppuretken,
vaikka se olis kuvitelmaa.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

On surun tummaa usvaa hetki hiljainen,
kun aika pysähtyy, jää yksin ihminen.
Ei vuoroaan voi tietää meistä ainutkaan,
mutta jokainen sen kokee vuorollaan.
Surunpisaroita yöhön hiljaiseen,
kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen.
Surunsävel hiljaa kaikkialla soi,
se soi niin hiljaa ettei aina sitä kuulla voi.
On sydämessä jossain, paikka tiedän sen,
jossa ihminen tuntee rakkauden.
Siellä asuu aamu ja lämpö auringon,
mutta aivan liian lyhyt tuo hetki on.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Surunpisaroita yöhön hiljaiseen...
Surunpisaroita ovat kyyneleet,
ne ovat mustat yöt, ne ovat tummat veet.
Surunpisaroista, noista kuitenkin,
nousee uusi aamu ja päivä kirkkahin.
Surunpisaroita yöhön hiljaiseen...

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Istuu hiljaa ajatuksiin vaipuen.
Hiljenee,
hetken aivan hiljaa vain on.
Muistot mieleen palaa,
läheisen ikiuneen liian aikasin nukkuneen.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee
Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö
Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat
Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.
Johanna Niskanen 2000

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist' en yhdenkää kadota sallis.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse taivaan enkelten.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi auringonlaskussa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeeni,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläs nyt sateenkaaren valtakunta.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Koiran kuoleminen

Näin Olgan kuolinpäivän aattona on hyvä heti muistella (15.9.) asioita, joihin joutui järkytyksen keskellä toimimaan. Olgahan kuoli 8 pentua mahassaa viikkoa ennen laskettua aikaa. Odotukset olivat korkealla- söpöt riiviöt ruttuturvat muuttuivat vain painajaiseksi.

Aamuvarhaisella Olga henkäisi viimeisen henkäyksensä, sitä edelsi yön kestänyt soittorumba lääkäriin, kuumeen mittailu, jne. Olga kävi yöllä ulkona, käveli omin jaloin, oli todella suuri, mutta ell sanoin-se on kantavana. Itsesyytökset seuraavat kauan, olisinko voinut tehdä vielä jotain, olisiko Olga säilynyt hengissä, jos se olisi yöllä leikattu, pennut eivät ainakaan olisi.

Olga ja Alma-3 viikkoa kuolinhetkeen ja koira reipas, energinen, hyvä syömään

Käsissä kuollut koira, kuolleen koira aktiivinen tytär edellisestä pentueesta, oma pieni tyttö, oma shokki-kaipasin kyllä silloin tietoa ja tukeakin, mitä nyt, mihin mää meen tämän kanssa, elääkö pennut, haudataanko, omalle pihalle, tuhkaus?

1.Soitto (taas) eläinlääkäriin helpotti tilannetta ja kertoi, ettei pentuja voi enää auttaa, ei kannata mahaa aukaista ja katsoa onko niillä elinmahdollisuuksia.
2.Puhelinsoitto kasvattajalle (=koiran toiselle omistajalle) oli myös tärkeä.
3.Soitto vakuutusyhtiöön (IF) selvensi koiran kohtaloa-vakuutusrahojen ehtona on koiran avaaminen evirassa. Koira on pikaisesti toimitettava Helsinkiin ruuminavausta varten. Siitäpä se aamuinen soppa syntyi. Lattialla melkein 30 kg koiran ruumis.
4. Soitto taas eläinlääkäriasemalle (Akuutti), jotka maksua vastaan pakkasivat ja toimittivat koiran Helsinkiin.
5. Koiran pakkaaminen autoon, tarvitsin kunnon pahvilaatikon, ja muovia, ettei nesteen valu autoon.
6. Pikaisesti auton nokka kohti Oulua ja ruumiin kuljettaminen Akuuttiin jatkotoimitusta varten.
7. Hintaa jouduin maksamaan Akuuttiin samana päivänä, hintaa en enää muista, mutta olisiko ollut alle 100   euroa. Senkin hinnan sain takaisin vakuutusyhtiöltä.
8. Ruumin avausmaksu ja tuhkauksen maksu tulivat paljon myöhemmin postitse
9. Kaikista varatoimenpiteistä huolimatta, autossa tuoksui jonkin aikaa kuolema.

Toiseksi viimeinen kuva Olgasta, 2 pvä elossa tämän kuvan jälkeen

Mitä tekisin toisin? Koirani eivät ole ennen kuolleet kotiin, vaan ne on syystä tai toisesta käyty lopettamassa. En tiennyt, että kotona olevien koirien pitää saada nähdä kuollut laumanjäsen. Minä suorastaan eristin Alman tilanteesta ja se luullakseni oli Alman 2010 syksyisen masennuksen takana. Netistä löytämieni tarinoiden pohjalta ymmärsin, että eläintenkin on ymmärrettävä tilanne ja se on niille luonnollinen osa laumanjäsenyyttä. Nekin jättävät jäähyväisiä ja minä estin Alman jäähyväisten jätön laumanjohtaja äidilleen..

Alma ja Olga -3 viikkoa ennen kuolemaa

Lopuksi päivittelin fb statustaja se täyttyikin lohduttavista sanoista. Näin 2 vuotta kuoleman jälkeen, ikävä on edelleen olemassa se on vain muuttanut muotoaan.