Erittäin hyvä ellei täydellinen -Näyttelyyn valmistautuminen

Toinen koitos näyttelyrintamalla koetaan lauantaina 31.3.2012 Kemijärvellä, jossa tuomaroi Juha Putkonen. Koirista ainoastaan Danny on matkalla pohjoiseen. 

Parin viikon ajan, olen käynyt taas remmilenkeillä, ettei näyttelyssä kaulapanta ja remmi tuota ahdistusta. Vähän on harjoiteltu seisomista ja juoksemistakin/esittämistä.

Tänään vuorossa oli siis koiran näyttelykyntoon saattaminen +"muut dopingit" eli meidän perhe valmistautuu näihin karkeloihin kynsienleikkuulla, puhdistamalla korvat ja silmät ko. aineilla ja furminaattorin heiluttelulla. Tämä samaisen dopingkohtelun koki myös Alma, kuten koirat kokevat sen myös joka viikko. Toisin sanoen kisat eivät aiheuta kovin suuria toimenpiteitä ainakaan tässä taloudessa. Toki myönnettäköön, että joihinkin kilpailuihin meidänkin koirat on pesty.

Salaisia doping aineita

Salaisia doping aineita

Furminaattori -yksi maailaman parhaista koiran harjoista

Nyt, kun koira on kuosissa, ei tarvita kuin laukun pakkaus. Rekisteripaperit, rokotustodistus, numerolappu, pyyhe, kuppi, vettä, numeronlapunpidike, paperia, kynä, herkkupaloja, häkki, pehmuste ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä BlingBling-naru, jota yhdistelmänä metsästin ainakin 2 vuotta. Eiks oo hieno?

Kaupat on pullollaan varusteita ja asusteita koirille, kilpailut täynnä kuorma-autoja varusteilla pakattuna ja netti tarjonnee nämä kaikki ja vielä enemmän. Mutta- kultainen ketjupanta (tarpeeksi pitkä ja paksu) löytyi vielä kohtuu helposti, mutta ruskea pyöreäpunoksinen, lyhyt, KULTAISELLA lukolla-ei mistään. Eihän nyt kultaiseen kaulapantaan kukaan laita hopeista lukkoa, Eihän? BlinBlingit laukussa ja koira kuosissa, nyt vain kilpailuja odottamaan.

Kisatunnelmaa nostattamaan valitsin teemaan sopivan biisin :)

Heimoontuminen

Organisaation kehittämiskurssilla käytiin yhtä tärkeää osa-aluetta läpi kuin heimoontuminen. Ihmisillähän on tarve kuulua johonkin? Yhtenäiset vaatteet, aatteet, värit ja logot luovat yhteenkuulumisen tunnetta ja lisäävät Me-henkeä. Väärin käytettynä heimoontuminen on ihmisten manipulointia ja johdattelua.

Kotimaisen heimoutumisen juuret ovat 1950-luvulla, jolloin nuorisokulttuuri alkoi nakertaa sota-Suomen yhtenäisyyttä. Luolamiesajan heimoista tunnetaan lättähatut ja diinarit, joita seurasivat myöhemmin hipit ja punkkarit, rokut ja hevarit.

Nykypäivänä ei puhuta enää heimoontumisesta vaan verkostoitumisesta. Facebook, blokkaus ja twitter, ovat  parhaita nykypäivän keinoja kertoa suurelle joukolle kuuluvansa johonkin. Ryhmään kuuluminen on vain yhden klikkauksen päässä. YES! Tykkäsin. ja tsadaa olet ryhmässä = heimossa.Koirapiireissä heimoontuminen on myöskin yleistä.

 Ensin tunnustetaan porukalla koiria, tietenkin kissaihmisiä vastaan. Sehän on luonnollinen valinta, ovathan kissat ja koiratkin yleensä vihollisia keskenään. Keskustelua puolelesta ja vastaan käydään yleensä lehtien juttutuvissa ja pihan juoruina. Taas on koirakikkareet keräämättä tai kissa on juossut pitkin ovenpieliä kuseksimassa.

Heimojen sisälle tulee myöskin alajaostoja, luonnollinen siirtymä tässä on rotukohtaiset heimot ja/tai luokittelu osaamisen mukaan tokoporukka, agiliitäjät, totiset torvensoittajat (ns. työkoirat), sohvaperunat, pölyhuiskut ja Kalashnikov-koirat. Nämä heimot myös ovat toisiaan vastaan, se lisää yhteenkuluvaisuuden tunnetta omaa ryhmää kohtaan. Heimoille on tärkeää tunnustaa värejä ja logoja. Näitä rotu/lajikohtaisia logoja on Suomen maa pullollaan. Löytyy hupparista kahvimukiin asti logoja ja värejä. Tärkeää on myöskin taistella/puhua oman lajin puolesta, joka automaattisesti tarkoittaa, että kaikki muut ovat tarpeettomia.

Ettei tämä kateudenkehä ja heimoontuminen tähän jäisi, niin vielä oman lajin sisällä on tärkeää liittoutua oikeaan porukkaan. Näitä liittoutumiahan ei enää tässä vaiheessa mielletä olemassaolevaksi, mutta kaikki tietävät niiden olevan olemassa. Yleinen tapa on kuulua koirakasvattajan porukkaan tai paikkakunnan koirakerhon kastiin. Ihmetellään ja kauhistellaan toisten tekemisiä, arvostellaan huonoja koiria (niitä toisten heimojen), arvostellaan huonoa tuomaria(joka palkitsi väärän heimon koiran) ja onnellisen kuulutaan omaan heimoon.

Ihmisiä luokitellaan ja jaotellaan heidän tahtomattaan erilaisiin ryhmiin. Osa haluaa kuulua ryhmään ja osa ei edes tiedä kuuluvansa mihinkään ryhmään. Heimoontumisen suurimpia ongelmia ovat oman alueen dominointi, ei uskalleta siirtyä pois omalta alueelta ja kapeakatseisuus eri asioihin.

Pikkuhiljaa alkaa opiskelu tuottaa tulosta ja heimoontuminen alkaa kuulostamaan tutulle. Opettaja, taisin tajuta...

Historian havinaa ja nykypäivän trendi

Kirjahyllyn kätköissäni on 1960-luvun maailman koirarodut kirja (E.Schneider-Leyer). Se osaa kertoa sen ajan rodun määritelmästä seuraavaa
YLEISVAIKUTELMA: Matala, voimakasrakenteinen, pitkärunkoinen, lyhytkarvainen koira.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Entisestä taistelukoirasta englantilaiset kasvattajat ovat kehittäneet hyvin kasvatetun, lapsirakkaan ja rauhallisen seurakoiran, joka osoittaa yhden miehen koirana paljon luonteen lujuutta ja on valmis salamannopeasti puolustamaan isäntäänsä tarpeen vaatiessa.
PAINO: urokset 20,5-33 kg ja nartuilla 16-30 kg.


Englanninbulldogin Rotumääritelmä tänä päivänä
Lähde: Suomen Kennelliitto
YLEISVAIKUTELMA: Sileäkarvainen, vankka, melko matalaraajainen, leveä, voimakas ja tiivis koira.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Antaa vaikutelman päättäväisyydestä, voimasta ja tarmokkuudesta. Tarkkaavainen, peloton, uskollinen, luotettava ja rohkea. Tuimasta ulkonäöstään huolimatta lempeä.
PAINO: Urokset 25 kg ja nartut 23 kg.

Uros kuvassa n 27 kg ja narttu 22 kg -kesä 2011

Bulldoggien rotumääritelmä ei ole muuttunut juuri lainkaan vuosien saatossa. Sama asia kerrotaan hieman eri sanoilla. Ainut yllätys oli itselle nuo koirien painorajat. Tänä päivänähän kaikki pitää olla suurta -koirat, autot, talot, veneet, jne. tai vastaavasti minimaalista -chihut,downshifting ja sisustus. Luulin, että nykyisin koirat ovat isompia kuin viime vuosituhannen alkupuolella, mutta asia ei näyttänytkään olevan näin. Aika iso haarukka on kuitenkin painoissa ollut, jos narttu voi olla kaksinkertaisesti painavampi kuin toinen. Omien koirien painot näyttävät pysyvän haarukoissa hyvinkin -Danny 27-28 kg ja Alma 23 kg. Alman kyllä pitäisi olla lähempänä 21 kg, joten pieni kesäkuntoon-kampanja olisi sille poikaa, kuten tarinankertojallekkin. Jos nyt uskaltaisi julistaa tämän ja jokavuotisen laihdutuskuurin alkaneeksi -koiran ja oman.

Englanninbulldoggit ja lapsi (Taapero)

Se on luonteeltaan lempeä ja lapsirakas, mutta myös jääräpäinen ja rohkea.Tietää kertoa Wikipedia enkkujen luonteesta. Tämän väitteen allekirjoitan välittömästi. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin tuohon lapsirakas osuuteen, verrokkikoiria on omat kolme ja muut käypäläiset/lainakoirat, kuitenkin saman rodun edustajia.

Jostain syystä Turhalantien Taaperon suhde koiriin (englanninbulldoggeihin) alkoi ruuan välityksellä. Meillä on aina ollut koiria, joten muutaman karvakasan ilmaantuminen huusholliin ei aiheuttanut mitään maata järisyttävää -mulla on maailman paras äiti-huutoja. Mutta missä on herkut, siellä on on lapset ja koirat. Niinhän se menee makkaranpaistosta lätyn syöntiin, koirat kulkee matkassa. Nyt kun aikaa on kulunut, niin Taapero, joka tosiasiassa on enemmän Teini nykyään, käyttää herkkuja hyväkseen kouluttaakseen koiriamme. Ja mitäpä ei pikkukoira tekisi muutaman ylimääräisen nappulan vuoksi. 

Iltaisin sitten keskitytään hoivaamaan. Säännöt on meillä ollut alusta asti koirille ja lapsille. Kummallekkaan ei ole joustettu säännöistä, miten toisen kanssa ollaan ikään katsomatta. Pentukoira ei saa mennä lapsen sänkyyn, kun se on pieni ja söpö, kun se ei saa sitä tehdä isonakaan. Kuten myöskään lapsi ei saa repiä ja kiusata koiraa 1-vuotiaana, kun se ei niin saa tehdä isonakaan. Kauhean yksinkertaista, eikö totta?

 Nykyisin Taapero osallistuu jo ala-aste ikäisenä koirien ulkoiluttamiseen narulla ja ilman, molemmat koirat mukanaan. Tässä vaiheessa täytynee ilmoittaa, että asumme maalla, jossa lenkkipolun varrella ei tule vastaan ihmisiä.

Tavoitteena on ollut, että Taapero oppisi vastuullista koiran hoitamista lapsen kehitysikää huomioiden. Taapero osaa laittaa koirille ruuat ja antaa ne, vaihtaa vedet, käyttää siis molempia lenkillä yhdessä ja erikseen, narussa ja ilman, harjaa, leikkii ja kouluttaakin. Muutamia mätsäreitä Taapero on myös koirien kanssa käynyt, joten yritystä oikeaan koiran esittämiseenkin on. Pakollista, meillä on koira-juttuun kuuluu myös sukulaisia jo ahdistavat valokuvat lapsista ja koirista yhdessä. Ahh, niin persoonallista.

Vappumätsäri Oulussa 2011

Tarinankertojan pieni Taapero lenkkeilemässä pahamaineisten häräntappajien kanssa. ja aivan ilman narua, liekkö ollut edes matkassa? Minun kokemukseni mukaan, englanninbulldoggi soveltuu enemmän kuin hyvin lapsiperheen koiraksi. Ylipäätään olen sitä mieltä, että ongelmakoiria on vain ongelmaihmisillä. Sairaat koirat sitten olkoon oma lukunsa. Johdonmukaisilla säännöillä (koiralle JA lapselle) pötkii jo aika pitkälle rodun kuin rodun kanssa.

Viimeisiä hiihtolenkkejä joella

 Takapihalta lähtee suoraan hulppeat hiihtoladut ja moottorikelkkojen ajamat reitit. Näin auringon jo lämmittäessä on aivan parasta hiihdellä aivan rauhassa maisemista ja seurasta nauttien. Sen verran rauhallinen on liikenne joella, että kaksi irrallaan olevaa englanninbulldoggia eivät häiritse ketään. varsinkin kun ne tulevat käskystä luokse.

Koiristamme Alma jaksaa ja haluaa vetää valjaissa suksilla tulijaa. Minä, jos hiihdän perässä, hiihdän kyllä itse koko ajan, mutta jos Taapero on hiihtämässä, niin Alma saa kyllä Taaperon liikkeelle ilman apujakin.

Pääsääntöisesti kyllä hiihtolenkit menevät kutakuinkin näin. Alma laahustelee ja väilillä spurttailee perässä.

 Ja Danny kiihyttelee ihan vieressä koko ajan. Hiihdämme erittäin hissukseen n.4 km koirien kanssa, ne joutuvat välillä kahlaamaan ja uppoavat leikkiessään hankeen. Aikaa kulee tähän maisemien ihailuun, hissukseen hiihtelyyn, valokuvaukseen, koirien leikitykseen ja koulutukseenkin aikaa reilu tunti. Näiden ulkoilujen jälkeen meillä on erittäin väsyneitä koiria.

 Jokireissuilla olemme törmänneet Saukon pesään ja ruokakätköön. Alma on leikkinyt metsästyskoiraa ja lennättää fasaania ja metsäpulua? ilmaan. Vähän on heikkoa tuo lintujenbongaus, mutta siis samannäköinen kuin ne pulut torin kupeella... Alma on kehittänyt täällä itselleen metsästysvietin, pintahajulla löytää ja etsii lintuja. Ja niitä täällä siis riittää. Prinssi Petunia antaa kaikkien kukkien kukkia, sen mielestä on paljon mukavampi leikkiä Tarinankertojan kanssa kuin etsiä jotain lintua.



Kuvakavalkaadia talven hiihtolenkeiltä, laatu on huono, koska kuvattu vanhalla kännykkäkameralla.

Missä menee raja?

Kuningatar Elizabeth -maailmanvoittajan elämää

Maailmanäyttely oli ja meni. Vuoden 2012 Crufts jää varmasti historiaan diskattuine bulldoggeineen ja napolinmastiffeineen, mutta kuten tiedetään, ei sota yhtä (tai viittä) lyttynaamaa kaipaa. Show must go on. Tämän vuoden voittajaksi valikoitui lhasa apso Zentarr Elizabeth, jonka omistaja Margaret Anderson kertoo voittajan elämänlaadusta seuraavaa:

“Elizabeth on liian arvokas lenkkeilytettäväksi kotimme ulkopuolella”, selittää Margaret, 59-vuotias eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä. “Mutta tietenkään emme pidä koiraamme koko ajan sisällä. Huolehdimme Elizabethin kunnosta ja terveydestä antamalla sen juoksennella takapihallamme.”

Takapiha ei kuitenkaan ole mikä tahansa piha. Andersonit ovat muokanneet puutarhaansa Elizabethin tarpeita varten poistamalla kasvimaan ja kukkaistutukset. Niiden sijaan pihaa peittävät betonilaatat, jotka pidetään hygieniasyistä tahrattomina ja valkaistuina.

“Kesällä Elizabeth voisi kävellä kuivalla ja lyhyeksi ajetulla nurmikolla, mutta emme halua ottaa sitä riskiä, että sen turkkiin joutuisi roskia ja mutaa. Sisällä Elizabeth nukkuu omassa häkissään keittiössä. Laitamme Elizabethin sinne aina, kun poistumme kotoa tai olemme liian kiireisiä valvomaan sitä. Ei Elizabethin voi antaa kuljeskella vapaasti ympäriinsä. Sehän voisi loukata itsensä. Jos Elizabeth vaikkapa tippuisi pöydältä ja katkaisisi jalkansa tai nielaisisi jotain myrkyllistä, sen näyttelyura olisi ohi.”

Elizabeth on koira, joka ei ole koskaan jahdannut myyriä, rypenyt mutaisessa ojassa, jäystänyt putkiluuta tai napsinut jäniksenpapanoita kostealta nurmikolta. Elizabeth ei ole koskaan edes nähnyt metsää. Lyön vaikka vetoa, ettei se aikuisiällään ole saanut leikkiä toisten koirien kanssa, siinähän voisi vaikka turkki kärsiä, puhumattakaan ilmeisestä onnettomuusriskistä. Onnettoman manikyroidun lattiamopin elämä koostuu neljän tunnin turkinhoitosessioista kaksi kertaa viikossa, koiranäyttelymatkoista ja laiskasta lyllerryksestä betonoidun takapihan ympäri aina, kun joku ehtii sitä pihalle valvomaan. Eipä ihme, että Elizabeth on omistajansa mukaan niin “laiska” ja “ylväs”, ettei sitä kuulemma edes huvita lähteä lenkille tai leikkiä pallolla. Tuskinpa häkkikanaakaan huvittaisi kylmiltään, saati että kunto riittäisi.

Margaret Anderson tekee kaiken koiransa parhaaksi, eikä Elizabethilta puutu mitään – paitsi mahdollisuus olla oikea koira.

Daily Mailin artikkelin voi lukea kokonaan täältä.

Edellinen teksti kopioitu https://rantahiekkaa.wordpress.com/category/koirat/ sivuilta. Näyttelykoiran elämä  parhaimmillaan vai pahimmillaan? Mutta missä menee raja koti-ja näyttelykoiran välillä? Tässä tapauksessa, kaikki luokittelevat Queen Elizabeth:n näyttelykoiraksi, mutta miksikäs minun lyttynaamat luokitellaan? Ne asuvat kotona, tonkivat multaa/maata, nukkuvat säkkituoleissaan, leikkivät kavereidensa kanssa ja suunnitelmallisesti käyvät näyttelyissä. Minä en ole kasvattaja, mutta Danny taisi käydä vuonna 2011 11 kpl näyttelyitä, osallistui terveystutkimuksiin, näyttelyharjoituksiin ja kävi erilaisia koirakouluja 3 kpl.  Toisin sanoen joka viikko sillä oli jonkinlaista "työohjelmaa" muutamaa lomaviikkoa lukuunottamatta, mutta nekin paikattiin sitten seuraavilla viikoilla työskentelemällä ahkerasti.

 Tässä Alman ohjelmaa rakastettuna perheenjäsenenä ja rakkaana harrastuskaverina - loppuluokituksen kukin voi tehdä tahollaan.

Näyttelykoira Alma?

Kotikoira Alma?

Englanninbulldoggien sairailoisuus

Asian pohjustukseksi kaivelin tuolta facebookin ihmeellisestä maailmasta (Kennel Wheelbacks) tietoa koiramaailmaa kuohuttaneista hylkäyksistä Cruft's:n koiranäyttelyssä.

"Maailmalla liikkuu paljon huhuja Cruft'issa hylätyistä ROP-koirista. Olisi ollut hyvä, että siitä, mistä hylkäykset johtuivat, olisi annettu enemmän tietoa jo heti hylkäämisen jälkeen. Tietoa englanninbulldoggin hylkäämisen syystä löytyy Bulldog Breed Councilin sivuilta:
http://www.bulldogbreedcouncil.co.uk/
Hylkääminen ei siis johtunut rodun "yleisestä sairaalloisuudesta", kuten joissain tiedotusvälineissäkin väitettiin, vaan koiran pentuaikana saadusta silmävammasta jääneestä arvesta. Koira oli läpäissyt Kennel Clubin terveystarkastukset, joihin kuuluu myös silmätarkastus. Jos rodun tilanne kiinnostaa, niin käykäähän lukemassa tiedote!"

Kuva kopioitu http://www.bulldogbreedcouncil.co.uk/ sivulta

Näin koti/harrastuskavereiden näkökulmasta vain muutaman rodun erityinen tarkastaminen eläinlääkärin toimesta kuulostaa hyvin epäreilulle. Jo etukäteen oletuksena on, että englanninbulldoggi muiden 14 rodun kanssa on sairas. Jos eläinlääkärien tarkastukseen päädytään, tulisi sen koskea kaikkia rotuja ja tapahtua ennen itse kilpailua. Tämä tapahan on jo tuttu hevosmaailmasta. 

Tässä vähän saparomallia vuosiluvuilta 2008(Olga) ja 2009(Alma)

Englanninbulldoggien omistajia tunnutaan syyllistävän rodun huonosta tilasta ja ylipäätänsä koiran omistamisesta. Voin vain kuvitella, mikä syyllistämisen määrä tulee koirien kasvattajille. Vain vuodesta 2008 Englanninbulldogginäyttelykehiä kiertäneenä jopa minä, aloittelija, huomaan positiivista kehitystä rodun tilasta Suomessa. Vuonna 2008 suurella osaa rotua oli saparotyyppinen häntä. Vuonna 2010   hehkutettiin pentueita, joihin oli syntynyt suoralla hännällä pentuja, että VAU! Ja nyt vuonna 2012 se on jo arkipäivää, järkiään juniori-ja nuorten luokkien koirilla on suora, lyhyt ongelmaton häntä. Ilmeisesti jotain on tehty oikeinkin kasvatuksen saralla.

Tehtävää varmasti riittää, mutta genetiikka on sinänsä niin vaikeaa, että voiko koskaan mistään yhdistelmästä etukäteen sanoa, että täysin terveitä ja pitkäikäisiä koko pentue. Kaikki varmaan toimivat parhaiden kykyjensä ja tietojensa mukaan. Huomatkaa yltiöpositiivisuus :D Kasvattajille vain jaksamista kasvatustyössä  -hyvää työtä on tehty, kurssi on oikeassa suunnassa- mutta matka on vasta alkanut!

Turhalantien Taaperon kirjoituksia 7-vuotiaana

Tällainen ihana muisto löytyi sähköpostistani. Taapero osallistui tällä kirjoituksella Ilta-Sanomien lasten kirjoituskilpailuun 7-vuotiaana. Menestystä ei itse kilpailussa tullut, mutta silloin niin ajankohtainen aihe perheessämme nostaa kyllä edelleenkin pienen kyynelen silmäkulmaan, kun tätä luen. Vai mitä sanotte?

Eläinten jouluyllätys

Leivoimme pipareita kun äiti kertoi tarinan lapsuudestaan. ¨Jouluiltana pieni tyttö nimeltään Maria pystyi puhumaan kissansa kanssa ihmisten kieltä. Mutta en tiennyt onko tarina totta¨ kertoi äiti.

No minä päätin ottaa siitä selvää. Olin menevinäni nukkumaan jouluiltana ja kun kaikki nukkuivat niin minä hiippailin kuusen alle. Kuulin koirieni juttelevan olohuoneessa ja näin omin silmin, että koirat juttelivat keskenään. Kysyin niiltä mitä ne tekivät. Danny sanoi kuuntelevansa Alman tarinaa Olga äidistään, joka kuoli syksyllä. Alma kertoi vielä minulle että sillä oli ikävä äitiään ja näin kun Alma itki.

Minä ajattelin että äidin kertoma tarina oli sittenkin totta. Istuin koirieni viereen ja vastasin Almalle, että niin minullakin. LOPPU.

BlackCurrant's Danny The Dog "Danny" esittelyssä

 

25.9.2010 syntynyt

Opetellaan seisomista jo pienestä pitäen

Rakkaat nukkumispaikoillaan

Tarinankertojan tuijottelua

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä esitellään perheen lellivauva, Danny, Prinssi Petunia, Sämpylä, Bansku, Dämpsy, jne.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 25.9.2010 syntynyt urospentu löysi tiensä, osin Olgan kuoleman jälkimainingeissa, kotiimme. Joo, tiedän, päätöksiä ei pitäisi tehdä äkkipikaisesti eikä tunteella, mutta minkäs teet. Danny on varsinainen Tarinankertojan lellivauva, sellaista titteliä ihan joka koira saakkaan. Ja kurssiosakkeet nousevat nousemistaan lähelle, niitä Olgan -once in a lifetime pisteitä. 

Prinssi Petunia - Mummolan pihatarkastuksella

Ensimmäisiä Junioriluokkia Haukiputaalla 2011

1 vuotias talonvahti

Dannyn kanssakin ollaan kunnostauduttu koirakoulussa.Kolme kurssia plakkarissa ja Tokoliikkeiden opettelu jatkukoon. Dannyn motivointi tapahtuu melkein pääsääntöisesti lelulla. Leikkiminen, kukkien haistelu ja Tarinankertojan seuraaminen on tämän Nuoren Herran harrastuksia. Näyttelyitä myöskin olemme kiertäneet ja palkintokaapin täytettäkkin on noilta matkoilta kertynyt. Danny on jo käynyt silmä-, sydän ja polviterveystarkastuksissa ja todettu näiltä osin terveeksi. Loppujen teettäminen tapahtuu, kunhan kirjoittanut saa aikaiseksi (lue ylimääräistä rahaa). Danny on jopa ärsyttävyyteen asti reipas, touhukas, aina valmis lenkille, leikkimään, kiltti, hyväntuulinen, aamuvirkku ja ennen kaikkea Tarinankertojan seuraaja. Dannyssa yhdistyvät Alman ja Olgan parhaat puolet (vaikkeivat siis sukua olekkaan) Olgan viisaus ja silmiinkatsomisen taito, Alman hössöys ja leikkisyys. Banskuun ihastuvat ensi käynnillä kaikki -seurallinen ja iloinen koira. Pitempään koirat tunteneena Danny on vaativampi kuin Alma, koska Alman onnellisuuteen riittävät säkkituoli, ruoka ja lenkki. Danny vaatii päivittäisen huomionsa harjoittelun muodossa, muuten se häärää ja hyörii jokapaikassa. Väärissä käsissä lienee voisi sisustuskin saada uusia luovia ratkaisuja.

Näyttelyitä

Kotona

Muistoissa - Buldenezh Valkyrie Night "Olga"

Venäjältä saapui ensimmäinen bulldoggimme Olga

Olgan kanssa ehdittiin touhuamaan vaikka mitä - kilpailuista eväsretkiin

Kotona

Olga ja tyttärensä Alma

Olga oli ensimmäinen englanninbulldoggimme, joka ihastutti meidät rytinällä rotuun. Tämä tempperamenttinen rouva oli suurella egolla varustettu ja kaikki pitikin opiskella kantapään kautta. Räyhääjäryhmän kautta tottelevaisuuskouluihin ja kas sieltähän kuoriutuikin pitkän harjoitusrupeaman jälkeen tottelevainen bulldoggi. Haaveena oli päästä kilpailemaan tottelevaisuusluokissa, liikkeet tämä rouva ehti oppia, mutta valitettavasti yhteinen aikamme päättyi aivan liian varhain. Olga menehtyi 8 syntymätöntä pentua mahassaan kotonaan 15.9.2010 viikkoa ennen laskettua aikaa. Eviran ruumiinavauspöytäkirjan mukaan kuoleman syynä oli tilanahtaus, ts. 8 pentua oli Olgan kropalle liikaa. Kaikille ei ollut tilaa, pennuille ja sisäelimille. Onneksemme Olgan ensimmäisestä pentueesta jäi kotiamme sulostuttamaan Alma-neiti. Olgan tunteneet muistavat rauhallisen, päättäväisen, viisaan koiran - minulle se oli se once in a lifetime-koira.

Fi MVA 

Rakas Olga nukkui ikiuneen 15.9.2010 8 kpl syntymätöntä pentua mahassaan viikkoa ennen laskettua aikaa......