Ruskamuistoja

Ensilumen ollessa jo maassa, on hetki aikaa muistella syksyisen metsän ihanuutta ja vapaapäivien pitkien lenkkien taikaa ja aikaa. Kolmen tunnin käpyttely vapaapäivänä ei ole mitenkään tavatonta meille. Koirat hipsuttelee vapaana riista-ajoista huolimatta (tunnustan), sillä ne eivät lähde muutamaa metriä kauemmas minusta. Lenkin aikana poimitaan marjoja, sieniä ja otan valokuvia-huonoja tosin, mutta muistoja minulle. Tässä erään kolmetuntisen lenkin kuvia.

Koiranomistajan huumoria

Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin.

Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se menee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen; Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin.

Moni on huutanut: "Te kuulette minusta vielä!?" Mukavaa sakkia.

Kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja. Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä. Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Koirat ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Reilulla tonnilla saa hyvät paperit omaavan koiran. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa.

Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helposti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: koirani on loistava johtaja.

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa. Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt. Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa.

Koirapiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus... sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa.

Kopioitu facebookista, alkuperäinen kirjoittaja tuntematon.

Koirien Spa-taivas

Reilu viikko sitten aukesi kävelymatkan päähän koirien spa-taivas - Koirakylpylä Vesipeto. Käsittämättömän hienosti sisustettu, materiaalit valittu koiria ja ihmisiä silmällä pitäen, mahtavat tilat, uima-allas, vastavirtalaite, suolahuone, luontaishoitoja, trimmaaja, juoksulaite, pesutilat hissillä, kahvia, koiralle ruokaa... Minä tiedän, mitä me ensi talvi harrastetaan tai entä jos me muutettas sinne?

Muuttamaan tuskin, mutta ensimmäinen testikäynti on käyty, uintisuunnitelma on tehty ja ensi kerralla pääsemme tositoimiin. Oli niin näppärän näköistä touhua trimmaajallakin, että kävi mielessä, mitä jos vähän puunattas tassukaksikkoakin. Kyllä niistä aina sen verran karvaa irtoaa..

http://www.koirakylpylavesipeto.fi/

Käykää tutustuun sivuihin, facebookissa tykätkää ja uikkarit suoraan ja altaaseen. Tänäänkin on satanut koko päivän ja vaikka kuinka on kumpparit, villasukat, sadetakki, kalsarit ja sun muut niin ei se mikään nautinto oo syysvinkassa kävellä vastatuuleen sateen vihmoessa naamaa. Vieno kesäsade voi olla nautinto, mutta myrskynratsastajat on erikseen. Tänään nautittiin sisätiloista vesipedossa ja kotona, sytyteltiin kynttilöitä, syötiin ternimaidosta tehtyä pannaria ja omaa omenahilloa. Nam!