Viimeisiä hiihtolenkkejä joella

 Takapihalta lähtee suoraan hulppeat hiihtoladut ja moottorikelkkojen ajamat reitit. Näin auringon jo lämmittäessä on aivan parasta hiihdellä aivan rauhassa maisemista ja seurasta nauttien. Sen verran rauhallinen on liikenne joella, että kaksi irrallaan olevaa englanninbulldoggia eivät häiritse ketään. varsinkin kun ne tulevat käskystä luokse.

Koiristamme Alma jaksaa ja haluaa vetää valjaissa suksilla tulijaa. Minä, jos hiihdän perässä, hiihdän kyllä itse koko ajan, mutta jos Taapero on hiihtämässä, niin Alma saa kyllä Taaperon liikkeelle ilman apujakin.

Pääsääntöisesti kyllä hiihtolenkit menevät kutakuinkin näin. Alma laahustelee ja väilillä spurttailee perässä.

 Ja Danny kiihyttelee ihan vieressä koko ajan. Hiihdämme erittäin hissukseen n.4 km koirien kanssa, ne joutuvat välillä kahlaamaan ja uppoavat leikkiessään hankeen. Aikaa kulee tähän maisemien ihailuun, hissukseen hiihtelyyn, valokuvaukseen, koirien leikitykseen ja koulutukseenkin aikaa reilu tunti. Näiden ulkoilujen jälkeen meillä on erittäin väsyneitä koiria.

 Jokireissuilla olemme törmänneet Saukon pesään ja ruokakätköön. Alma on leikkinyt metsästyskoiraa ja lennättää fasaania ja metsäpulua? ilmaan. Vähän on heikkoa tuo lintujenbongaus, mutta siis samannäköinen kuin ne pulut torin kupeella... Alma on kehittänyt täällä itselleen metsästysvietin, pintahajulla löytää ja etsii lintuja. Ja niitä täällä siis riittää. Prinssi Petunia antaa kaikkien kukkien kukkia, sen mielestä on paljon mukavampi leikkiä Tarinankertojan kanssa kuin etsiä jotain lintua.



Kuvakavalkaadia talven hiihtolenkeiltä, laatu on huono, koska kuvattu vanhalla kännykkäkameralla.