Heimoontuminen

Organisaation kehittämiskurssilla käytiin yhtä tärkeää osa-aluetta läpi kuin heimoontuminen. Ihmisillähän on tarve kuulua johonkin? Yhtenäiset vaatteet, aatteet, värit ja logot luovat yhteenkuulumisen tunnetta ja lisäävät Me-henkeä. Väärin käytettynä heimoontuminen on ihmisten manipulointia ja johdattelua.

Kotimaisen heimoutumisen juuret ovat 1950-luvulla, jolloin nuorisokulttuuri alkoi nakertaa sota-Suomen yhtenäisyyttä. Luolamiesajan heimoista tunnetaan lättähatut ja diinarit, joita seurasivat myöhemmin hipit ja punkkarit, rokut ja hevarit.

Nykypäivänä ei puhuta enää heimoontumisesta vaan verkostoitumisesta. Facebook, blokkaus ja twitter, ovat  parhaita nykypäivän keinoja kertoa suurelle joukolle kuuluvansa johonkin. Ryhmään kuuluminen on vain yhden klikkauksen päässä. YES! Tykkäsin. ja tsadaa olet ryhmässä = heimossa.Koirapiireissä heimoontuminen on myöskin yleistä.

 Ensin tunnustetaan porukalla koiria, tietenkin kissaihmisiä vastaan. Sehän on luonnollinen valinta, ovathan kissat ja koiratkin yleensä vihollisia keskenään. Keskustelua puolelesta ja vastaan käydään yleensä lehtien juttutuvissa ja pihan juoruina. Taas on koirakikkareet keräämättä tai kissa on juossut pitkin ovenpieliä kuseksimassa.

Heimojen sisälle tulee myöskin alajaostoja, luonnollinen siirtymä tässä on rotukohtaiset heimot ja/tai luokittelu osaamisen mukaan tokoporukka, agiliitäjät, totiset torvensoittajat (ns. työkoirat), sohvaperunat, pölyhuiskut ja Kalashnikov-koirat. Nämä heimot myös ovat toisiaan vastaan, se lisää yhteenkuluvaisuuden tunnetta omaa ryhmää kohtaan. Heimoille on tärkeää tunnustaa värejä ja logoja. Näitä rotu/lajikohtaisia logoja on Suomen maa pullollaan. Löytyy hupparista kahvimukiin asti logoja ja värejä. Tärkeää on myöskin taistella/puhua oman lajin puolesta, joka automaattisesti tarkoittaa, että kaikki muut ovat tarpeettomia.

Ettei tämä kateudenkehä ja heimoontuminen tähän jäisi, niin vielä oman lajin sisällä on tärkeää liittoutua oikeaan porukkaan. Näitä liittoutumiahan ei enää tässä vaiheessa mielletä olemassaolevaksi, mutta kaikki tietävät niiden olevan olemassa. Yleinen tapa on kuulua koirakasvattajan porukkaan tai paikkakunnan koirakerhon kastiin. Ihmetellään ja kauhistellaan toisten tekemisiä, arvostellaan huonoja koiria (niitä toisten heimojen), arvostellaan huonoa tuomaria(joka palkitsi väärän heimon koiran) ja onnellisen kuulutaan omaan heimoon.

Ihmisiä luokitellaan ja jaotellaan heidän tahtomattaan erilaisiin ryhmiin. Osa haluaa kuulua ryhmään ja osa ei edes tiedä kuuluvansa mihinkään ryhmään. Heimoontumisen suurimpia ongelmia ovat oman alueen dominointi, ei uskalleta siirtyä pois omalta alueelta ja kapeakatseisuus eri asioihin.

Pikkuhiljaa alkaa opiskelu tuottaa tulosta ja heimoontuminen alkaa kuulostamaan tutulle. Opettaja, taisin tajuta...