Turhalantien Tassut: Missä menee raja?

Kuningatar Elizabeth -maailmanvoittajan elämää

Maailmanäyttely oli ja meni. Vuoden 2012 Crufts jää varmasti historiaan diskattuine bulldoggeineen ja napolinmastiffeineen, mutta kuten tiedetään, ei sota yhtä (tai viittä) lyttynaamaa kaipaa. Show must go on. Tämän vuoden voittajaksi valikoitui lhasa apso Zentarr Elizabeth, jonka omistaja Margaret Anderson kertoo voittajan elämänlaadusta seuraavaa:

“Elizabeth on liian arvokas lenkkeilytettäväksi kotimme ulkopuolella”, selittää Margaret, 59-vuotias eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä. “Mutta tietenkään emme pidä koiraamme koko ajan sisällä. Huolehdimme Elizabethin kunnosta ja terveydestä antamalla sen juoksennella takapihallamme.”

Takapiha ei kuitenkaan ole mikä tahansa piha. Andersonit ovat muokanneet puutarhaansa Elizabethin tarpeita varten poistamalla kasvimaan ja kukkaistutukset. Niiden sijaan pihaa peittävät betonilaatat, jotka pidetään hygieniasyistä tahrattomina ja valkaistuina.

“Kesällä Elizabeth voisi kävellä kuivalla ja lyhyeksi ajetulla nurmikolla, mutta emme halua ottaa sitä riskiä, että sen turkkiin joutuisi roskia ja mutaa. Sisällä Elizabeth nukkuu omassa häkissään keittiössä. Laitamme Elizabethin sinne aina, kun poistumme kotoa tai olemme liian kiireisiä valvomaan sitä. Ei Elizabethin voi antaa kuljeskella vapaasti ympäriinsä. Sehän voisi loukata itsensä. Jos Elizabeth vaikkapa tippuisi pöydältä ja katkaisisi jalkansa tai nielaisisi jotain myrkyllistä, sen näyttelyura olisi ohi.”

Elizabeth on koira, joka ei ole koskaan jahdannut myyriä, rypenyt mutaisessa ojassa, jäystänyt putkiluuta tai napsinut jäniksenpapanoita kostealta nurmikolta. Elizabeth ei ole koskaan edes nähnyt metsää. Lyön vaikka vetoa, ettei se aikuisiällään ole saanut leikkiä toisten koirien kanssa, siinähän voisi vaikka turkki kärsiä, puhumattakaan ilmeisestä onnettomuusriskistä. Onnettoman manikyroidun lattiamopin elämä koostuu neljän tunnin turkinhoitosessioista kaksi kertaa viikossa, koiranäyttelymatkoista ja laiskasta lyllerryksestä betonoidun takapihan ympäri aina, kun joku ehtii sitä pihalle valvomaan. Eipä ihme, että Elizabeth on omistajansa mukaan niin “laiska” ja “ylväs”, ettei sitä kuulemma edes huvita lähteä lenkille tai leikkiä pallolla. Tuskinpa häkkikanaakaan huvittaisi kylmiltään, saati että kunto riittäisi.

Margaret Anderson tekee kaiken koiransa parhaaksi, eikä Elizabethilta puutu mitään – paitsi mahdollisuus olla oikea koira.

Daily Mailin artikkelin voi lukea kokonaan täältä.

Edellinen teksti kopioitu https://rantahiekkaa.wordpress.com/category/koirat/ sivuilta. Näyttelykoiran elämä parhaimmillaan vai pahimmillaan? Mutta missä menee raja koti-ja näyttelykoiran välillä? Tässä tapauksessa, kaikki luokittelevat Queen Elizabeth:n näyttelykoiraksi, mutta miksikäs minun lyttynaamat luokitellaan? Ne asuvat kotona, tonkivat multaa/maata, nukkuvat säkkituoleissaan, leikkivät kavereidensa kanssa ja suunnitelmallisesti käyvät näyttelyissä. Minä en ole kasvattaja, mutta Danny taisi käydä vuonna 2011 11 kpl näyttelyitä, osallistui terveystutkimuksiin, näyttelyharjoituksiin ja kävi erilaisia koirakouluja 3 kpl. Toisin sanoen joka viikko sillä oli jonkinlaista "työohjelmaa" muutamaa lomaviikkoa lukuunottamatta, mutta nekin paikattiin sitten seuraavilla viikoilla työskentelemällä ahkerasti.

Tässä Alman ohjelmaa rakastettuna perheenjäsenenä ja rakkaana harrastuskaverina - loppuluokituksen kukin voi tehdä tahollaan.