Tuomarikollegio

Kesäkuun puolella sain puhelinsoiton. Danny oli jäänyt tuomarin mieleen Posion näyttelyistä siskolikkansa kanssa. Meitä pyydettiinkin ulkomuototuomarikoulutukseen eläviksi esimerkeiksi. Sisarukset täydentäisivät toinen toisiaan ja olisivat oiva esimerkki bulldoggista.

Koulutustilaisuus oli myöskin meille erittäin opettavainen tilanne. Useampi tunti siinä iltaa vierähti, mutta harvoin saanut (ei koskaan) koirastaan näin yksilöllistä tietopakettia. Kouluttujana toiminut EB:kin -kasvattanut Tuomari J.Laakso kertoi yksityiskohtaisesti eri rakennevikojen ongelmia, mahdollisia syitä ja terveystilanteen painottamista. Hyvin mielenkiintoista, vaikkakin me olimme vain "handlaajina". Tuomarioikeuksia halavia ko. tilaisuudessa oli kolme.

Tässä tilaisuudessa koirat olivat hyvin vapaasti, suurimman osan ajasta irti pihalla leikkien. Jonkin verran "esitettiin" näyttelytilannettamatkien. Kokelaat tutkailivat koirien rakennetta tarkkaan ja tässä hyväluonteisuus oli enemmän kuin tarpeen. Suuta auottiin ja mittoja mittailtiin, rintoja kopeloitiin, jne.

Koulutus jo sinänsä oli yksi EB historiani opettavaisimpia hetkiä, enkä sitten ollut pysyä nahoissani, kun molemmat koirani Alma ja Danny pyydettiin tuomarikolleegioon. Eli tilaisuus, jossa nämä koulutuksessa olleet kokelaat kokeilevat sitten järjestetyssä tilanteessa arvostella kymmenkunta koiraa. Kennelliiton puolesta tilaisuutta valvotaan ja arvosteluja puretaan porukalla. Jos oppi on ns. mennyt perille, nämä kokelaat saavat sitten EB-arvosteluoikeudet.

Lomasuunnitelmat pilasivat sitten minun pääsyni tuomarikolleegioon, mutta koiranhoitajana toiminut Kummityttä handlasi tämänkin tilanteen loistavasti. Molemmat koirat olivat käyttäytyneet kohtuu hyvin paikalla. Täällä koirie esitettiin ja koirat olivat saaneet numerolaput. Tarkoituksen aoli ollut luoda näyttelynomainen tunnelma ja tilanne. Osan kommenteista oli kuullut paikan päällä, mutta minkäänlaista dokumenttia koiranomistajat eivät hurtastaan saa, eikä varsinaiseen järjestykseen koiria laiteta. Eikä myöskään tuomareiden läpäisevyys oikeuksiin tule tilaisuudessa esille ainakaan narun jatkeelle. Jännityksellä siis meillä odotellaan Koiramme-lehden julkaisuja.

Yhteenvetona sanoisin, että kokemus on ainutkertainen ja kunniakin. Menisin uudestaan ehdottomasti, vaikkakin sen muutaman kilometrin on ajelua vaatinut, vähän ylimääräistä järjestelyä ja mahdollisesti, jos koirat on kovinkin haukuttu ja tarkkaan syynätty, se saattaa rajoittaa uusien tuomareiden silmien alle vientiä.. No tuskin se meille tulee ongelmaksi asti. Tämän ko. keissin suhteen ainut harmittavin juttu oli, etten itse päässyt kolleegiotilausuuteen. Jospa vielä joskus..

http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/7FD411C3-0D65-4775-B8D7-0E95A323C561/0/Ulkomtuomareidenkoulutusjap%C3%A4tev%C3%B6imisohjeet2010.pdf
Löytyypi tarkempaa tietoa kolleegiosta kiinnostuneille.