Joen vallatessa edelleen lenkkipolkujamme on löydettävä uusia reittejä ja uusia paikkoja. Tänään löysin aivan vierestämme hurmaavan metsän, jossa ei jostain syystä ole tullut käytyä. Luultavasti, kun vieressä menee mahtava hiekkapolku, on tämä metsän siimeksessä samoilu jäänyt väliin. Hiekkapolku on siis tällä hetkellä ankkalampi, joten nyt sitten samoillaan...
Koirat virkistyivät aivan silmissä uusista paikoista. Danny juoksi korvat lepattaen yrittäen ehtiä tutkimaan joka paikan. Jopa Alma laiskimus sai kevätkohtauksia ja juoksi kahden pisteen väliä hullunkiilto silmissä.
Jäljistä päätelleen tässä on joskus mennyt jonkinsortin tie. Mihin se on vienyt, sitä en tiedä. Loppuosa tästäkin lenkistä päätyi tulvivaan Kiiminkijokeen. Hyvä mieli uudesta kivasta reitistä, koirien kevätriehumisista. Aamu alkoi Taaperon tarjoamilla aamukahveilla ja kakulla sänkyyn. Ihania lahjuksia oli pöytä pullollaan. Talonmieskin oli äitynyt kauniin ruusun ostamaan. Mikäs tässä äitenpäivää on viettäessä.
Hyvää ja kaunista äitienpäivää kaikille äideille, omalle erityisesti!
Mä laulun pienen laitan, sen äidilleni vien.
Varrelta metsätien mä valkovuokon taitan.
Käyn äidin luokse kiittäen onnesta lapsuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti