Match Show, Kempele

Kevään tulon varma merkki on karvanlähdön ja juoksujen alkamisen lisäksi Mätsärikauden kiihtyminen. Niinpä meilläkin matka kohti Kempelettä -vain viikko Kiimingin jälkeen. Tälläkin kertaa Taapero pääsi esiintymään lapsi-koira kehään Dannyn kera. Tuomarina tällä kertaa Salkkareissakkin poliisina kunnostautunut Luoma. Kovasti oli kaikilta asiaan kuuluvaa kysynyt ja tasapuolisesti palkinnot jakanut kaikille.

Itse pääsin ensimmäistä kertaa Tuomarin liiveihin ja vallan mielenkiintoinen urakka oli. Mahtavia koiria, toinen toistaan upeampia ja kukaan ei purrut tuomaria. Tärkeimmät tavoitteet kait oli siinä. Ajatus oli etsiä hyvää koiran ja ihmisen yhteistyötä, niin että handleri on huomaamaton ja tuo koiran esille kaikkein parhaiten. Ts. antaa koiran loistaa ja on itse vain assistenttina. Yllättävän monen ongelmana oli kontaktiin tottuneet koirat, jotka siis ravasivat katsekontaktia hakien. Valitettavasti se ei anna parasta kuvaa koiran liikkeistä. Tämä ongelma on myös minulla itselläni. Isoista pennuista löytyi helposti mieluinen voittaja, kaunis afgaani. Mahtavat liikkeet, ammattitaitoinen esittäjä ja ylväs koira. Sinisten pennuissa joutui jo pohtimaan enemmän. Aikuisten punainen valikoitui voittajaksi hyvän yhteistyön ansioista. Ainoastaan sinisten aikuinen voittaja sai pisteet pelkästään ja vain koiran ulkonäön perusteella. Ulkonäköä, jos pelkästään olisin katsonut niin voittajana maaliin olisi varmaankin mennyt leonbergin aikuinen uros tai  hurmaava dalmatialainen, tai.... Loppujen lopuksi Afgaani selvisi koko näyttelyn Best in Showksi. Se pysti taisi mennä oikeaan osoitteeseen.

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi viime kesältä tällainen "salavideo". Samaisessa mätsärissä oltiin Dannyn kanssa oppia hakemassa ja selvittiin BIS2. Voittajan (Pomerian 4 kk) perhe lienee kuvannut videon, jolle mekin siis näköjään tietämättämme päästiin. Lienee tässä tapauksessa luvallista myös jakaa.

http://www.youtube.com/watch?v=E0lWHGy_c1I

Match Show, Kiiminki

Kaikkien kansainvälisten näyttelyiden, erikoisnäyttelyiden,luonnetestien, terveystutkimusten jälkeen jännittävintä kuitenkin on, mitä Tarinakertoja tietää - seurata oman lapsensa ja koiransa esiintymistä kehässä. Osaako se? Pärjääkö ne? Entä jos..? Avuttomana seison kehän laidalla, ylpeänä siitä, että osaa se, pärjää se ja ei ole mitään jos..

Danny seuraa kiltisti Taaperoa Kiimingin Match Showssa.

Kehän alun odottamista.

Lapsi-koira kehässä oli useita osanottajia. Monta eri rodun edustajaa ja monenikäisiä lapsia. 

Tuomarin tiukassa syynissä Taapero ja Danny hienosti koko joukon toiseksi ja samalla Taaperon ihan ensimmäinen pokaali oli tosiasia. Kuva haettu järjestäjän kotisivuilta.

1. *** tiibetinspanieli Siiri
2. Taapero ja englanninbulldoggi Danny
3. *** ja pohjanpystykorva Lilli
4. *** ja norfolkinterrieri Devil

Monen tunnin odottelun jälkeen kilpailijat kotona lämpimässä ja pokaalikuvat täytyi toki ottaa. Illan päälle tietenkin mitallikahvit.

Aamuherätyksiä

Aamuherätyksiä Tarinankertojalla ja kellot siis kilkattaa viimeistään klo 04.30. Kahvipannu porisemaan ja koirat lenkkeilemään. Huomenta vaan koirat! Danny rakas ihan vieressä ja kutakuinkin valmis lenkkeilemään, mutta

 

Alma unikeko on vähän toista mieltä. Sen mielestä kenenkään ei tarvitse herätä näin aikaisin, jos ei ole ruokatarjoilua. No valitettavasti kukaan meistä ei voi valita, mihin aikaan kellot kilkattaa. Siispä tämäkin kauneusuni täytyi keskeyttää ja lähteä lumisateeseen aamulenkille. Kyllä lumisateeseen. Nyt onneksi säätiedot lupaa jo jotain muutakin kuin lunta, ainakin lämmintä.

Meillä koirat nukkuvat omissa säkkituoleissaan yöt ja eivätkä nauti sohvan tai sängyn käyttöoikeuksista koskaan. Tämä on joskus perheessä päätetty, kun aiemmat asukit tuunasivat kalusteita uuteen uskoon. Ja täytyy kyllä sanoa, että rivit eivät horju. Tässä asiassa koko perhe on samoilla linjoilla. Joskus puheen asteella ollut, jos vaikka kuin kunnes sittenkin...-mutta ei. Kun ne eivät osaa edes viereen kaivata eivätkä hyppele sohvia vasten. Joku vääräleuka sanoisikin, että raukat eivät paremmasta tiedä. Niinpä, mutta mielestämme koirat eivät kärsi vaikkeivat sängyssä nukukkaan. Onnellisen näköinen on ainakin Alma ;)

"Avioelämästä tulee vaikeampaa, jos koira vaatii saada nukkua välissänne. Pamela Dugdale."

Maalaiset kaupungissa

Taaperon harrastaessa, tarinankertojan toimiessa kuskina, on joskus yhdistettävä tehokkaasti kuskausta, harrastusta ja koirien ulkoilutusta. Niinpä sateisena keskiviikko iltapäivänä Alma ja Danny saivat pannat ja narut taas kaulaansa, pääsivät punaisen paholaisen kyytiin ja lähdettiin ihan keskellä kaupunkia lenkkeilemään. 

Toisten koirien kohtaamista, ihmisiä mitä erinlaisimpien kulkuneuvojen kera, taloja vieri vieressä ja autoja joka lähtöön. Oli siinä taas maalaiskoirilla kummasteltavaa. Vaihtelua se oli Tarinakertojallekkin, maisemien vaihto nimittäin. Sade ei tuntunut sateelta, eikä kävely kävelyltä ja aikakin kulki siivillä. Vaihtelu selkeästi virkistää.

" Jos ystävät pettävät, jos puhelin on mykkä ja postinkantajakin ajaa ohi, koiramme koskettaa polvea, hymyilee ja sanoo: "Meillä on sitäkin enemmän aikaa olla yhdessä. Tule kävelylle. Tänään on ihana päivä.""-Pam Brown 1928-

Kop, Kop -kuka siellä?

Saukko?

Vai joku muu?

Netistä löytyneet Saukon jäljet

Aika esitellä pihapiirimme muita asukkaita, jotka jo kuuluvat jollainlailla kalustoon. Tällaisia jälkiä yön pimeinä tunteina ilmestyy pihallemme ja näköhavainto ollaan saatu myös useasti Saukosta. Se, että onko jälkien tekijä sama, niin ei ole tietoa. Googlen avulla yritin bongailla saukon jälkiä, mutta minun sisäinen biologi ei vielä herännyt enkä uskalla sanoa puolesta enkä vastaan jälkien puolesta.

Tällaisia ruokavarastoja on meidän pihäpiirimme Saukolla. Lahnoja  saa vain mestarikalastaja itse, meidän saalis painottuu haukeen ja ahveneen. 

Saukon kuva netistä

Jokaaamuisen herätyksen meille tarjoilee...

http://www.maf.fi/static/aspiro/birdlife/prev/blt_fasaani_pre.mp3 siis Fasaanijoukko.

Suden jäljet, ei onneksi kotipihalla

Viimeisimpänä jälkien esittelyssä on Suden jäljet, jotka bongasimme erään mökkireissun aikana pohjoisessa. Hyvin lähellä mökkiä löytyivät nämä jäljet ja matkassa ollut alueen ainut iso koira, jätti puolta pienemmän jäljen jälkeensä. Karvan vilaustakaan ei kyseisestä susihukasta kuitenkaan matkan aikana näkynyt. Liekkö tuo pelännyt enemmän meitä, kuin me sitä?

Koirapuistossa Muurahaispuistossa

Syödäänkö vielä yhdessä lunta?

Ihan sama, mikä ettei?

Mekin syödään

Isojen puolen hurjin mies

Lentävä Dumbo

Vauhtia ja

vaarallisia tilanteita

Bansku pääsi Tarinankertojan mukana kouluun ja koska startti oli isoilla kylillä tylsä, päätettiin sopia sokkotreffit Patelan yhdistyksen kanssa koirapuistoon. Lääniä oli vaikka muille jakaa, mutta koirat päättivät perinteiseen tapaan pysytellä jalkojen juuressa suurimman osan ajasta. Beagle rouva yritti innostaa porukkaa juoksemaan ja eihän Dannya siihen tarvinnut houkutella, ja hetken meillä oli ni-iiin mukavaa. Kunnes ilonpilaaja päätti, että leikit on loppu. Pikkulenkki loppuun ja kotona makaa nyt onnellinen mies.

Kemijärvi 31.3.2012

Me mentiin voittamaan ja saavutettiinkin se mitä haettiin ;) Enemmän kuin onnellinen VSP-tittelistä ja Sertistä (3:s). ROP-tittelin nappasi itselleen kaunis Möwens Oh My Oh My. Tuomarina toimi Juha Putkonen. Hän oli Dannysta seuraavaa mieltä. "1,5 vuotta.hyvänkokoinen, vahvaluustoinen. Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä, leveä kallo-osa. Oikein asettuneet korvat. Tummat silmät. Oikein sijoittunut kirsu, avoimet sieraimet. Hyvä, yhtenäinen nenäpoimu. Hyvin täyttyneet huulet. Hieman pitkä, sopivasti kaareutunut alaleuka. Tiivis runko ja sopiva eturinta. Leveä etu-osa. Hieman käyrät eturaajat. Ylikulmautunut taka-osa. Hyvä takaosan rullaus. Edestä hieman epävakaa. Näyttää ajoittain kieltä."

ROP Möwens Oh My Oh My ja VSP Blackcurrant's Danny The Dog, tuomarina Juha Putkonen
(kuva: Johanna Askola-Putaansuu)

Itse matka Kiiminki-Kemijärvi ajeltiin punaisella paholaisella 3 h 10 min, pysähdyksiä ainoastaan take-away kahvin muodossa. Ajeltiin heimolaisetn kanssa Ranuan kautta ja sieltä suoraan Kemijärveä kohti. Tiet olivat hyvinkin sulana ja vallan mukavia ajella. Usko meinasi vain loppumatkasta loppua, kun TomTom ilmoitti perille olevan 7 km ja yhtäkään taloa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Mutta kummasti ne sieltä "solasta" sitten löytyivätkin, talot ja näyttely.
Itse järjestelyistä antaisin kritiikkiä huonosta parkkipaikka ohjauksesta ja positiivista palautetta tilavasta näyttelypaikasta ja lämpimästä hallista. Kehät olivat myöhässä, mutta jotenkin tuntuu olevan enemminkin sääntö kuin poikkeus. Leppoisa päivä lapissa huipentui Kemijärven ABC:lle, jossa odotimme ruoka-annoksia 55 min. Huhhuijaa, pitkä päivä, mutta kannatti tehdä.

Ja täältä tunnelmaan sopiva biisi.
http://youtu.be/0ip7FAaWkzw